Harhailuja ajatuksissa

No nyt ollaan jo tiistaissa, vaikka välillä tuntuu että vasta. Kun työtä ja tapahtumia riittää yli oman tarpeen, pariinkin päivään tuntuu mahtuvan yli puolet viikosta. Tänään olin mm. ammattikorkeakoululla ja yliopistolla koulutuksessa, jossa itsekin pidin pienen ½ tunnin mittaisen miniatyyriluennon aiheesta maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tukeminen perusopetuksessa. Tuo edellisen lauseen "mm." tarkoittaa sitä, että paljon on ehtinyt tapahtua senkin jälkeen.

Päivään on mahtunut myös paljon erilaisia näkökulmia naisen elämään. Lounaalla Yliopiston ruokalassa keskustelimme ikäiseni naisen kanssa elämän lyhyydestä. Hän on vakavasta sairaudestaan huolimatta halunnut lähteä opiskelemaan uutta. Toisen, nuoremman naisen elämässä on meneillään toisenlaiset käännekohdat, kolmas tuskailee lapsensa sairastamisen kanssa, neljäs nauttii vapaapäivästä lastensa kanssa. Minun iltaani sulostuttaa edelleen se bonuspojan esseen kirjoittamisen tukeminen. Näyttääpä sekin valmistuvan, joten voin köllähtää rakkaan Peikkoni viereen nauttimaan hyvästä kirjasta ja viimeviikolla Tukholman reissultani ostetusta lempisuklaastani.

Aamulla oli Pohjalaisessa yksi kirjakritiikkini, jossa olin näköjään yltynyt liiallisuuksiin kuvakieleni kanssa. (Onneksi on huomenna kirjastolla selkokielen kirjoituskoulutus.) Lukijan on hyvä tietää, että joskus menee viikkoja, että kritiikit ilmestyvät lehteen niiden kirjoittamisen jälkeen. Minä ainakin luen joskus tuskaisinkin tunnoin, mitä on tullut kynästään päästettyä. Huomenna ehkä paljastan, miten LittFestit liittyvät minun kriitikontaipaleeseeni.

Tuo eilinen kirjoitukseni sisälsi pari juttua, joita haluaisin vielä avata. Otsikko viittaa siihen, että se oli todellakin elämäni ensimmäinen bloggaus. Joku lukijoistani saattaa miettiä, missä tuo Muotkatakka oikein sijaitsee. Vastaan tässä: se on paikka noin 10 kilometria Kilpisjärven tällä puolen. Siellä taisteltiin Lapin sodan viimeiset taistelut ja siellä myös sijaitsee Suomen maanteiden korkein kohta, muistaakseni 565 m merenpinnan yläpuolella. Se on minun mielestäni viimeinen Lapin porteista, joiden takana avautuu aina uusi aikakäsitys ja uudet mysteerit. Tässä on myös aihe, josta voisin loputtomasti puhua.

Päivän runo:

Tuuli työntää pilviä taivaalla.
Ehkä sinä siellä
paimennat ajatuksiasi.