Kansallinen mokapäivä

Tervehdys mokailijalta!

Työpäivä oli sen verran kiireinen, että olen taatusti tehnyt monta mokaa, jotka huomaan vasta myöhemmin. Pää humisee tyhjyyttään.

Mokia on elämän mittaan tullut tosi monta. Mikähän niistä olisi suurin moka? Koko elämää ajatellen kenties se, että en lukiolaisena ottanut riittävästi selvää erilaisista koulutusvaihto-ehdoista. Näin jälkeen päin ajatellen minun olisi ainakin pitänyt yrittää pyrkiä dramaturgi-koulutukseen. Se olisi aivan varmasti ollut omin alani. En edes tiennyt sellaisen ammatin olemassaolosta. Toki olen kasvatusalalla viihtynyt ja tuntenut suurta tyydytystä työstäni.

Tänään on todella väsynyt olo. Menemme autoa pesemään pesuautomaatille. Siinä on minulle huvipuistoa riittämiin. Ilo otetaan sieltä mistä se saadaan. Huomenna on jo perjantai enkä vieläkään ole jaksanut tarttua kirjoitustehtäviin. Tämä bloggaaminen on sopivaa rentoutumista työpäivän päälle, koska tässä ei tarvitse olla kovin viisas ja saa antaa ajatusten virrata.

Eilisessä jutussani oleva kuva on Söderfjärdeniltä. Se on noin 8 km Vaasan keskustasta sijaitseva meteoriittikraateri, jossa on myös maailman matalin tähtitorni. Söderfjärden on Pohjoismaiden suurin kurkien muuttoon liittyvä välilaskupaikka. Siellä viihtyy syksyisin jopa 7000 kurkea muutaman viikon ajan.

Päivän runo:

Tule, kanna minut
kitukasvuisen kuusen alle
jäkälikköön.
Yö on lempeä.
Täysikuu tunturin yllä
kuin aukko lempeän totuuden huoneeseen.

Terveisin Moka-Mamma