Karl Ove Knausgårdin Taisteluni – ensimmäinen kirja on ensimmäinen osa mittavaa romaanisarjaa, jossa hän kertoo elämästään kaiken – todellakin kaiken, rehellisintä yksityiskohtaa myöten.
Se on kirjamaailman supernova: agentin ylläpitämät sivut käännössopimuksista laahaavat perässä. Sarjan on arvioitu olevan Norjan merkittävin kirjallinen tapaus, mikä on Henrik Ibsenin kotimaasta ehkä hieman liioiteltua. Like on sitoutunut kahteen ensimmäiseen osaan. Ensimmäisessä osassa Knausgård keskittyy nuoruuteensa – tyttöjen tapaamiseen, ensimmäisiin känneihin ja kirjallisuusharrastuksiinsa – sekä alkoholisti-isän kuolemaan.
Knausgårdia hehkutettiin Likelle paljon etukäteen, kertoo julkaisujohtaja Päivi Paappanen. Kirja-agentti ja Knausgårdin kustantaja kertoivat kirjan olevan tapaus. Mutta miksi? Kukaan ei osaa perustella muutoin kuin kehumalla sen erinomaisuutta. Olen skeptinen. Kirjalla pitää olla pitch, idean kiteyttävä markkinointilause.
Yhtenä päivänä Liken silloinen johtaja Päivi Isosaari näkee Knausgårdin näköisen miehen Helsingin kaduilla ja alkaa seurata tätä. Mies todella on Knausgård, ja tarina kirjailijoita seuraavasta kustantamopomosta alkaa levitä.
Syksyllä 2010 kustannussopimus kahteen ensimmäiseen osaan solmitaan, osaltaan Isosaaren seurailun lopputuloksena. Sitten alkaa tapahtua: Katriina Huttunen ottaa Likeen yhteyttä ja ilmoittaa ehdottomasti haluavansa suomentaa Taisteluni, vaikka asiasta on sovittu toisen kanssa. Ruotsissa asuva toimittaja ilmoittaa tekevänsä jutun isolevikkiseen sanomalehteen - seuraavana syksynä.
Tuntuu, että käsissämme on jotain, jonka kustantamisessa on iso riski, mutta joka on tehnyt suuren vaikutuksen ihmisiin. Itse en voi tätä todentaa, sillä kirja ei ole tässä vaiheessa ilmestynyt edes ruotsiksi. Päätämme kuitenkin heti kutsua Knausgårdin Suomeen. Koska Pohjoismaat ovat Turun lokakuisten kirjamessujen teema, vierailu ajoitetaan siihen. Ensin hän kuitenkin pysähtyisi Helsingissä. Samaan aikaan hän on vastaanottanut kutsun Vaasan LittFestiin.
Naisvaltainen joukkomme haluaa tietenkin tarkistaa hänen valokuvansa: kyllä, hän on hyvin komea, onhan hänet äänestetty norjalaismediassa Norjan seksikkäimmäksi mieheksi. Toukokuussa, kun tapaan toimittajia, kerron tästäkin. Komeus voi sinetöidä juttupäätöksen.
Kesäkuussa romaanin ennakkokappale on valmis. Versio ei ole lopullinen, mutta Huttusen suomennoksen ensiversiossa on vain muutamia kirjoitusvirheitä. Ennakkokappale postitetaan 300 toimittajalle, kirjallisuusvaikuttajalle, libristille ja kollegalle.
Romaania kutsutaan markkinointiteksteissä autofiktiiviseksi, ja oman elämän käyttö romaanissa onkin viety äärimmilleen. Välillä jopa triviaaleilta tuntuvissa kohtauksissa on todistusvoimaa, joka saa uskomaan totuuden olevan juuri tässä. Kun Knausgård kirjoittaa pujahtavansa eteisestä huoneeseensa, jotta hänen ei tarvitsisi tervehtiä isäänsä, se tuntuu merkitykselliseltä. Kun Knausgård kertoo itkun pyrskähtävän lentokoneessa nousun aikana, tiedän mitä hän itkee. Ennen kaikkea romaani on hienoa kaunokirjallisuutta.
Lokakuussa hän saapuu Helsinkiin ja Turun kirjamessuille ja hurmaa kaikki! Marraskuussa kaikki LittFestin kävijät voivat todentaa asian itse.
Kiinnostus dekkareihin heräsi,tunne onkin uinunut ties miten kauan. Jens Lapidukseen täytyy tutustua. Kiitos viikostasi!
VastaaPoista