Olen Mirja Palola, hoitovapaalla liiketoimintayksikön johtajan tehtävistä. Arkeeni ja juhlaani kuuluu mies Ilkka ja kolme lasta Elias 9v, Liina 6v ja Enni 2v. Taidan olla ensimmäinen bloggaaja täällä LittFestin blogissa, joka ei ole työnsä puolesta kirjallisuuden kanssa tekemisissä. En lue, enkä kirjoita ammatikseni, mutta olen intohimoinen lukija. Ennen intohimoinen tarkoitti myös lukemisen määrää – nykyään vain suhtautumista lukemiseen. Kirja on minulle aina kokonaisvaltainen elämys ja haluaisin lukea kirjan kannesta kanteen keskeytyksettä. Voin laittaa ruokaa ja syödä välillä, nukkuakin hieman, jos on ihan pakko, mutta pidemmät keskeytykset vievät osan lukemisen nautinnosta. Niinpä tyydyn nykyään lukemaan lähinnä vain lomilla. Sellainen minulla on onneksi edessä loppuviikosta.
Viikkoni alkoi mukavasti, kun sain ystävän lapsineen iltapäiväksi kylään. Joimme kahvia, söimme pannukakkua omenahillolla ja vaihdoimme kuulumisia. Ystäväni oli tyytyväinen päätökseensä olla palaamatta töihin ja siirtyä hoitovapaalta opintovapaalle. Useat hiukan alle nelikymppiset ystäväni pohtivat kovasti elämänsä suuntaa. ’Mikä minusta tulee isona?’ tuntuu olevan vähintäänkin yhtä iso kysymys nyt kuin se oli alle kaksikymppisenä.
Meidän äitien helmasynti on huolehtia toisista niin, että unohdamme huolehtia itsestämme. Olen tänä vuonna yrittänyt ja onnistunutkin hoitamaan myös itseäni. Tänään oli jopa helppoa ottaa aikaa itselle, koska maanantaisin lapsia ei tarvitse kuljettaa harrastuksiin. Kalenteriini olin laittanut tälle illalle juoksulenkin, mutta olo oli sellainen, että energia ei olisi ihan juoksulenkille riittänyt, joten kävin Pilateksessa. Fiiliksen mukaan siis mennään. Silloin liikunnasta saa tarvitsemaansa energiaa ja hyvinvointia. Tästä on hyvä aloittaa syksyinen viikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti