Kirjallisuus kiehtoo ja josko vanhuuskin?

Iltauutisia ykköseltä piti seurata ja Finlandia-suoralle valittuja ehdokkaita. Kaikki kuusi ovat sitten naisia. Ensin ajattelin, ettei tämä ole sopivaa demokraattisessa maassa, päätöshän syö mielenkiintoa koko asiaan. Mutta aika sen näyttää. Ollaanhan me naiset niin eteviä joka suhteessa. Varsinkin menestyvien miesten kanssa aviossa. Varmistetaan urhon menestys. Näistä urhoollisista naisista olen lukenut. Katselin myös Ylen Teemalta yhden mielikirjailijani Dostojevskin tarinaa. Missä olisi ukkoparka ollut ilman tätä reipasta ja riuskaa vaimoa?

Tänään olen lueskellut Hesarin Kirjaliitettä. Se tuli otettua talteen viime viikolla, koska lukemista siinä on paljon minulle vieraista kirjailijoista. Annie Proulx:in ajatusmaailmasta kuulin Turun teatteriesityksen kautta. En tosin ole käynyt katsomassa tätä Vaarallista harmonikkaa, mutta luin Hesarin arvostelun esityksestä. Kiehtoi ajatus, että arkipäiväisestä ihmisestä on sankariksi, varsinkin näin prinsessahäiden lumoaikaan. Nyt tästä Anniesta on hyvin laaja kertomus isoine kuvineen. Yleisön mielipidesivu tuli luettua tarkkaan ja mielenkiinnolla. Teemana on "miksi tavallinen arki on kirjan arvoinen". Veikko Huovista kaivattiin. "Keveällä kynällä aikaan saatua ajatonta, humoristista tarkkanäköisyyttä ja pureutumista suomalaisuuden ytimeen sen kaikessa kauneudessa ja karuudessa. Tällainen positiivisuus on nykykirjallisuudessa maassamme melko vähissä".
Luin Huovista joskus ajat sitten. Tykkäsin kummemmin analysoimatta. Kiva kun joku jaksaa muistaa Veikkoa noin kaunein sanoin. Näin sitä vanhakin oppii. Tänä päivänä uusia kirjailijoita nousee kuin sieniä sadesään jälkeen. Tänä aamuna näin yhden esikoiskirjailijan ykkösaamussa. Tosi kiinnostava nuori nainen. Ei tainnut olla Finlandia-suoralla? Vielä tästä arkipäivän mielipiteistä: Eeva Tikkaa kehutaan. Hänen proosansa viihdyttää, voimauttaa ja viisastaa, ilman paukkuefektejä.

Serkkutyttö on vielä tämän päivän viihtynyt sumuisessa kaupungissamme.Seppo-veli vaimoineen oli vienyt hänet Raippaluodon sillan ruokapaikkaan syömään ja soitti minulle sieltä Sumujen sillalta. Tiedusteli josko lähden mukaan katsomaan 95-vuotiasta Aili-tätiämme Kaarlentupaan. Lupasin ja hakivat minut kyytiin mukaan. Voi niitä säteileviä kasvoja, joita ovensuussa katselimme sinne päästyämme! Heitä, heitä huudeltiin ja moni olisi meidät ominut vieraikseen. Tuntui olevan kaikilla hyvä päivä. Tätimme on ikäänsä nähden hyväkuntoinen. Jutut ovat joskus sitäsun tätä, mutta pääasia on ettei ole kipeä ja masentunut.
Kaarlentupa lienee uusin hoitokoti kaupungissamme. Se täytti lokakuun alussa vuoden ja on vaikuttanut viihtyisältä ja kodinomaiselta, eikä henkilökunta ole leipiintynyt, vaan on ystävällistä ja iloista. Tänään viihdyimme siellä kauan. Juttua riitti ja seurasimme sivusilmällä paikallisen "Casanovan" puuhia. Oli vähän levoton ja tytöt penseitä. Mietin, että mikä hupaisa näytelmä siitä saattaisi syntyä!

Eino Leino loihe lausumaan lyhyenä elinaikanaan: Hetken hehkuvi mies / sitten tummuvi lies / jääpi jäljelle pivo pieni tuhkaa.