Terveisiä avajaisista

Eivätkö suomalaiset muka lue? Kyllä vaasalaiset ainakin. Päättelen siitä, miten paljon meitä oli vähän aikaa sitten avajaisjuhlallisuudessa. Sitten mietin sitä, että onko draamasali arvonsa mukaisessa käytössä? Yhtään en tiedä, koska olen kirjastolautakunnan vainvarajäsen(oikeinkirjoitusvirhe tahallinen), enkä siis ole päässyt kokouksiin. Draamasali on intiimiydessään mitä mainioin tila pitää runo- ja kirjallisuusiltoja, edes silloin tällöin; kerran kuussa, - puolessa vuodessa? Mutta onko tätä edes suunniteltu? Lämpimikseni mietin. Kyllä minä vilusta hytisinkin siellä, mutta hengen palo lämmitti.
Eilen ja vielä tänään - kenties vielä pitkään, on ollut puhetta naiskirjailijoista, jotka ovat ehdokkaina Finlandiapalkinnon saajiksi. Olin huvittunut, kun Panu Rajala kommentoi mielissään, että kuinka hienoa, että Laila on ansioituneena mukana, ja sitten, että Layla ei, vaikka oletettiin. Tuli mieleen pohojalaanen paukahros: sääliä saa ilimankin mutta kateus pitää ansaata. Voi, miten inhimillinen tunne kateus onkaan... (?) Kuinkahan kaukana olen jonossa odottamassa Jari Tervon Laylaa? Jonotan myös Panu Rajalan Juhani Aho-teosta.

Tämä viikko on ollut ikimuistoinen. Olen mielenkiinnolla seurannut edeltäjieni blogeja. Mirjamin tiesin sanataituriksi ennestään ja olen kiitollinen upeista kommenteista. John Keatsin säkeet liikuttivat, samoin Michel Legrandin näytöltä luettuina. Siinä minä aamulla leikin karaokea ja hyräilin: Tuuli kulkee, poskiani viilentää/ sumun jälkeen tähdet jälleen välkähtää/ kysymykset vastausta vaille jää,/ missä kuljetkaan...

Lämmin kiitos kaikille kanssani kulkeneille. Eijan runoviikosta nautin joka runosta, - - - siis minä, joka lahjaksi saaduista runokoelmista löydän korkeintaan kaksi, tai enintään kolme runoa jotka niinsanotusti kolahtavat.