Vierailuja ja muistamisia

Aamuvarhaisella pieni lenkki rantaa pitkin. Sumu oli melkein hernerokkamainen ja muistelin mieleeni sumun innoittamia runoja. Tietenkin muiden, sillä omistani en muistanut yhtäkään.
"Sumu liikkuu, poskillani tunnen sen / aalto rantaan heittää vaahdon valkoisen / missä kuljenkaan, muistan vain sun ". Cherbourgin sateenvarjot-teema. Kuulin sen kerran pianolla soitettuna ja nautin todella.

Serkkutyttöni Irja Hyvinkäältä tuli kylään. Kävin hänet vastaanottamassa asemalla ja vein majoittumaan keskimmäisen veljeni Sepon luo, kuten olivat sopineet. Irja tuli oikeastaan ostamaan joululahjat lapsilleen sukumme kuvataiteilijoilta. Samalla tietysti tapaamaan meitä sukulaisia. Isänpuoleinen suku on tosi sukurakasta. Vuosien saatossa on kuulumisia vaihdettu muutenkin kuin vain paiskattu hautajaisissa kättä, kuten yksi suvun vävypoika taannoin totesi.

Turkuun kotiutunut entinen naapuri viettää ensi viikolla 100-vuotispäiviään. Tyttärensä tiedotti tästä harvinaisesta tapahtumasta minulle ja otin työkseni laatia onnittelun meidän perheeltä. Veljien omakätiset nimikirjoitukset sain korttiin, tosin isonveljeni Tapanin vasta kun ajelimme Irjan kanssa Sulvalle hänen kotiinsa. Jonkinlaisen runon sain aikaiseksi tähän onnittelukorttiin, koska tiesin että päivänsankari oli nuorena neitona joutunut lähtemään evakkoon kauniista Karjalasta ja kaipasi sinne silloin 50-luvulla, kun naapureina asuimme. "Mie menisin viivana Viipuriin", siinä hänen mukava mottonsa.

Sulvalta ajoimme sitten Sundomiin niille taideostoksille. Kauniita töitä veljenpoika meille esitteli. Irja-serkku löysi pian kolme hienoa työtä ja minäkin yhden, joka toi mieleeni pojantyttäreni Emilian hulmuavine hiuksineen. Jospa annan sen hänelle ensi vuonna 18-vuotispäivänä? Tiedustellessani häneltä joululahjatoivomuksia, erityisesti kirjoja, hän huokasi, ettei lukemaan ehdi, hyvä jos läksyt ja treenejä on harva se päivä. Lukiolainen ja joukkuevoimistelun Suomenmestari Espoon Olareissa. Kurinalainen elämä nuorella neidolla.

Olen muuten vienyt näille Vesa-poikani lapsille sinne Lopelle, jossa tapaamme, pelikortit, jotka on varustettu pohjalaisilla paukahroksilla. Ettei poikani unohda mistä on kotoisin ja sietää jälkikasvunkin se tietää. Pikku-Annin, 6-vuotiaan harvahampaan mielilausahdus on: "Jos maitua norkoolet, älä orota jotta lehemä tuloo ovellen koputtohon". Se pitää usein hänelle lukea ja aina hersyää makeat naurut. Minusta se on tosi ihanaa, koska Annin äidinkieli on ruotsi. Pidän itse kovasti eteläpohjalaisesta murteesta, sillä se on niin tuttua. Isä ja äiti puhuivat sitä, samoin isovanhemmat. Molempien vanhempiemme suku on kuitenkin ammoin rantautunut tänne Ruotsista.

Hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä.
- Victor Borge -