Hellurei!
Työviikon mittainen blogirupeamani alkaa olla pulkassa. Palasin juuri kotiin. Töissä juhlittiin kunnolla. Yksi ihminen sai työpaikkansa vakinaistettua ja toinen täytti 60 v. Töiden päälle menin Taidehalliin yhdessä muiden Teatteri Pegasoksen hallituksen jäsenten kanssa. Paula Blåfield esitteli Corpus näyttelyn ja veti meille Pegasoksen esityksen, jota on näytetty päiväkotilapsille ja vanhuksille. Lopuksi kokosimme helminauhan, johon tuli viisi eriväristä helmeä symboloimaan erilaisia elämään liittyviä asioita. Emme millään malttaneet lähteä pois, vaan jäimme muistelemaan mm. alakouluaikojamme.
Taidehallilta menin Martin Baariin syömään yhdessä mieheni ja Tampereelta viikonlopuksi kyläilemään tulleen tyttäreni kanssa. Luin tuon edellisen virkkeen ja huomaan, että ensimmäistä kertaa sanon tyttäreni tulleen kylään eikä kotiin. Sekin on näköjään vaatinut seitsemän vuoden rupeaman,
Elämässä monet asiat menevät sykleinä. Toisilla syklit ovat seitsemän toisilla viiden ja joillakin yhdeksän vuoden mittaisia. Siinäkin olisi mielenkiintoinen pohdiskelun aihe ystävien kanssa. Minulla syklien vaihtumiskohdissa vaihtuu ns. voimaeläin. Nyt minulla on meneillään merihevosvaihe. Sitä ennen taaksepäin ajassa mentäessä voimaeläimiä ovat olleet susi, kettu ja jänis. Kukin noista eläimistä on opettanut minulle jotain. Merihevosen opetus minulle on se, että pitäisi antaa asioiden virrata ja mennä itsekin joskus virran mukana, ei aina sitä vastaan.
Lepäilen hetken ja valmistaudun sitten lähtemään Doo Bob Clubille kuuntelemaan Tuomari Nurmiota. Vaikka väsyttää melkoisesti, luulen, että yksi lempirunoilijoistani/miisikoistani saa minut pysymään hereillä. Jos alkaa kovasti nuokuttamaan, on parempi vaihtaa takaisin Martille, jossa exmieheni bändi Lassie and the Lads soittaa irlantilaista, cajunia ja muuta juurimusiikkia. Onneksi aamulla saa nukkua pitkään.
Kiitän lukijoitani yhteisestä viikon mittaisesta elämäntaipaleesta. Kiitos erityisesti kommentaattoreille.
Moikkaillaan ja odotetaan yhdessä LittFestejä!
Päivän aforismi:
Elämä lämmittää
juoksuttaessaan tulen läpi.
Mirjam S.
Nytkö se loppui? Sentään vielä viikonloppu... Mutta nämä pari päivää eivät siis kuulu "pakettiin". Mukava viikko sinulla on ollut ja kerrontaasi on mukava lukea. Mielenkiintoinen tuo elänsyklisi. Enpä ole tullut ajatelleeksi noin kivasti elämästä. Nytpä panen sen mietintään. Komea aforismi! Hyvää jatkoa ja KIITOS!
VastaaPoistakiitos Mirkku blogikirjoituksistasi! minä mokailen tässä ja vasta nyt tulin lukemaan ja kommentoimaan. hyvän syksyn jatkoa ja näkemisiin littfestissä ja varmaan muuallakin :)
VastaaPoista