Kompostoinnin tiedettä ja taidetta

Tänään oli hyvä sää tehdä hiukan puutarhan viimeisiä syystöitä. Tyhjensin muun muassa lämpökompostoria. Kompostointi on mukavaa hommaa. Paitsi että kompostoimalla muutat ruuantähteet ja puutarhajätteet mullaksi, on jollain tavalla kiehtovaa saada komposti toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kuinka paljon ja millaista kuiviketta käytät suhteessa biojätteisiin, sekoitatko kompostia ja jos niin kuinka paljon jne. Kun kaikki osuu kohdalleen ja kompostin lämpömittari kipuaa kohti 70 astetta, tuntee itsensä lähes taikuriksi tai ainakin insinööriksi. En koskaan käytä valmista kompostin kuiviketta, vaan hauskuus on juuri omien sekoitusten tekemisessä ja kokeilemisessa. Taloudellisempaakin se on. Kuivikettahan saa omasta pihasta, ei sitä tarvitse kaupasta pussissa ostaa. Yksi komposti ei tällaiselle kompostointi-intoilijalle riitä vaan pihastani löytyy niitä neljä. Kaksi puutarhajätteelle, yksi biojätteelle ja yksi biojätteen jälkikompostointiin.

Viime talvena lomamatkamme osui melko kovaan pakkasjaksoon ja lämpökompostori pääsi ensi kertaa jäätymään ja jäädyttyään täyttyi tietenkin nopeasti. Jouduin kompostin täytyttyä heittämään biojätteen roskiin muutaman kuukauden ajan. Kun on vuosia kompostoinut kaiken biojätteen, jätteen roskikseen heittäminen tuntui uskomattoman pahalta. Pahoin pelkään, että vaikka kuinka säätäisin tuon kompostin kanssa, niin se pääsee tänäkin talvena jäätymään, kun lomailemme helmikuussa kaksi viikkoa USAssa. Yritän kestää sen kuin nainen!

Päivä oli poutainen ja melko lämmin, niinpä päätin illansuussa lähteä juoksulenkille. Ovesta astuessani ulkona satoikin. Kastuin juoksulenkin aikana päästä varpaisiin ja sen sijaan, että olisin tullut kotiin hikisenä tai edes lihakset lämmenneenä olin ihan kylmissäni ja napsautin saunan päälle. Täytyy myöntää, että vaikka en pidäkään juoksua modernina itsekidutuksen muotona enkä nauti kurjuuden maksimoinnista, niin huonossa säässä juostun lenkin päätteeksi on kyllä voittajaolo. Tästäkin huolimatta juoksen mieluiten hyvässä säässä ja kauniissa maisemissa nauttien koko matkasta. Taidanpa pakata juoksukengät matkalaukkuun, koska kovin hyvässä säässä ei taida näillä leveysasteilla päästä juoksemaan seuraavaan puoleen vuoteen. Jos juoksu ei lomalla enää tunnukaan hyvältä ajatukselta, niin sitten en juokse. Itsepä ne kengät sinne raahaan (tai no oikeastaan mieheni ne laukut taitaa kantaa, mutta veikkaanpa, että kyllä sieltä laukuista löytyy toinenkin pari juoksukenkiä).